Vallilan Jaffaa ja kevättä ilmassa :)

Maaliskuu sai vauhdikkaan startin kun 2.pvä varmistui reissu Ruotsiin. Ja siis lähtö vain muutamaa päivää myöhemmin eli 6.pvä. Reissuun lähdin minä yksin, ilman lapsia. Äitini seurassa, en siis aivan yksin vaan aikuisten kesken. Jo ennen lähtöä ikävöin lapsia, koin itseni jopa huonoksi äidiksi kun olin jättämässä lapseni viideksi päiväksi (hyvään hoitoon toki, omaan kotiinsa isän ja mamman hoiviin). Mutta tiesin kuinka hyvää reissu minulle tekisi ja että jaksaisin ihan erilailla kotona saatuani pienen tauon arkeen.

Ennen reissua laitoin lasten kanssa herneet kasvamaan versoa. Tytölle annoin kasteluohjeet ja kotiin tullessani olikin jo kasvanut komeat versot. Niitä tänään napsittiin ja saipa tylsä tavallinen riisi&kanakastike-ruokakin versoja ylleen. Nam!

Keväisissä fiiliksissä meni muutenkin tämä päivä. Sisätiloissa tosin, kauniista ilmasta huolimatta. Pientä järjestelyä ja pölyjen pyyhkimistä sekä verhojen vaihtaminen. Tarkoitukseni oli laittaa nämä Jaffa-verhot vasta kesän kynnyksellä mutten malttanut odottaa vaan ripustin samantien 

(hain net.anttilasta tilatun pakettini eilen).

Vastavaloon kuvatut kuvat ovat harmillisen synkeitä.

Alkuvuosi on mennyt hurjan nopeaan. Ja kun oikeassa elämässä on mennyt lujaa niin blogissani on sen sijaan ollut hiljaista... Niin se vaan menee. Aina ei ehdi.

Viimeiseksi vielä kuva lapsista. Meidän neiti on oikea pikkuäiti; 

hoitaa, vahtii ja komentaa veljeään turhankin sujuvasti.

Niin...

Pianhan se on jo pääsiäinen ja vappu ja ja ja... Tuntuu kuin kesäkin olisi jo kulman takana. Lasten kesävaate-ompelukset mielessä täällä. Osa jutuista odottaa leikattuina ompeluinspiraatiota ja sopivaa hetkeä, osa vasta idean/ajatuksen tasolla.

Ihanaa kevättä kaikille!

Rakas prinsessa

Mun pieni prinsessani näki syksyllä ensikertaa Disneyn Tuhkimo-elokuvan ja on siitä saakka silloin tällöin kysynyt, vihjaillut ja suorastaan vaatinutkin itselleen Tuhkimo-pukua. Näin kauniisti hän useampaan otteeseen pukua kysyi:

"Äiti, etkö sä voisi ommella mulle
Tuhkimon mekon sillä aikaa kun nukun? 

Niin että se olisi odottamassa tuolilla kun herään
 ja minä ilahtuisin valtavasti."

Neitokainen odottaa/uskoo äidistään vähän liikoja sillä ei nää jutut ihan yksien päiväunien/yöunien aikana synny. Tai noh, ehkä jos käyttäisi kokonaisen yön niin olisi teoriassa mahdollista. Luulen kyllä että siinä kohtaa väsymys tekisi tepposensa eikä työ siksi onnistuisi.

No viimeisen viikon verran tuota tuli väkerrettyä ja sain vihdoin pienen prinsessani hartaan toiveen täytettyä. Vähäsen tuo taas lähti lapasesta, olisihan sen meinaan paljon yksinkertaisemminkin voinut tehdä ja pelkistetympikin mekko olisi varmasti tytölle kelvannut mutta kun sen täydellisen prinsessakuvan päässäni näin niin siltä pohjalta mentiin ja syntyi kaksiosainen kokonaisuus, tyllihörhelö-alusmekko sekä halkiollinen päällimekko.

Tyttö tykkää, äiti on työn jälkeen tyytyväinen ja yhdet naamiaissynttäritkin tässä mekossa käytiin jo viettämässä :)

Ystävänpäivänä

Oltiin kotona perheen kesken. Tai minä ja lapset, isikin illalla työreissusta tullessaan.

Iloittiin ja riemuittiin, tehtiin arjesta pientä juhlaa.

Leikittiin majaa.

Piirrettiin yhdessä isolle paperille, niin kivaa! 

Tollasta paperia tuli pakkausmateriaalina erään postipaketin mukana ja ollaan otettu siitä ilo irti :D

Kuvassa esiintyvä punainen tuoli kavereineen (4kpl) viimeisimpiä kirppislöytöjäni :)

Leivottiin leipää.

Askarreltiin tytön kanssa kaikille perheenjäsenille ystävänpäiväkortit.

Minä kirjoitin Ellin sanoin... Kyselin häneltä mikä kenessäkin on kivaa tai missä kukin hänen mielestään on taitava jne. Ja Ellipä kertoi:

ISI:

• Hyvä vetämään pulkkaa.
• Taitava tietokoneiden kanssa ja kiltti kun auttaa äitiä niiden kanssa.
• Isin kanssa on kiva pelata jalkapalloa ja autopeliä.
• Hyvä isi.
• Rakas.
• Isi on kiltti ja reipas.
• Isillä on hienot vaatteet.

 

ÄITI:

•  Rakas ja hyvä.
• Taitava piirtämisessä ja leipomisessa.
• Hieno tiskin laittaja.
• Osaa hoitaa meitä hyvin.
• Hyvä ompelemisessa.
• Hyvä ostamisessa.
• Hyvä kruununlaittaja ja hiustenlaittaja.

 

LAURI:

• Ihana hymypoika.
• Taitava vauvailemaan.
• Hauskuuttaa ja saa toiset nauramaan.
• Hyvä pikkuveli.
• Rakas.
• Hyvä leikkikaveri.

 

ELLI:

• Rakas ja ihana.
• Kiltti isosisko.
• Reipas ja kohtelias.
• Hyvä mielikuvitus.
• Hyvä tanssimaan.
• Hyvä muisti.
• Kiva kaveri.
• Taitava apulainen.
• Höpsö ja hauska.
• Kaunis tyttö.
• Hyvä askartelussa.
• Reipas kävelijä.

(Myös Ellin tekstit pitkälti tytön omasta suusta :))

 

Herkuteltiin ystävänpäiväleivoksilla ja "herkkutikuilla".

Yläkuvassa ompelemani majateltta. 

Esittelen sen vaikka joskus vielä paremmin kun saan sen täysin valmiiksi kaikkine yksityiskohtineen.

Namskis! 

Toivottavasti sinulla oli mukava ystävänpäivä.

Itse vietin päivän rakkaimpien ystävieni kanssa ja koitin tehdä päivästä heille erityisen <3

Neulesetti ja suoranaista poseerausintoa...

Viikolla valmistui Ellille tällainen neulesetti, lörppäpipo ja mekkomittainen neuleliivi.

Ohjeet omasta päästä ja tiuhaan lapselle sovitellen, lankana lähi Prisman alelaarista löytynyttä Novitan Keloa.

Lankaa kului pipoon ja liiviin yhteensä vain kolme kerää. Aika riittoisaa siis. Kahdeksikon koukulla kun virkkasi niin tuli valmista joutuisaan. Aikaa kului yhteensä noin kuusi tuntia eli sopivan pikainen projekti tällaiselle hätäiselle ihmiselle kun ite oon :D

Liekö noiden tiuhojen välisovitusten takia tai oliko vaan huono päivä mutta tällä kertaa ei Elliä innostanut valmiiden kuvaaminen. Hän on yleensä aikamoinen linssilude ja poseeraa turhankin paljon (välillä ois kiva saada ihan luonnollisia kuvia). Ei hän tässäkään varsinaisesti kuvaamisesta kieltäytynyt tai siitä sen enempiä tapellut, tokaisi vaan että "Äiti mää ainakin vaan mökötän näissä kuvissa. Ettet saa yhtään hymyileväistä kuvaa vaan pelkän mökötysilmeen." Ja niinhän se sit meni :D

Sellaista tällä erää... Ompeluksiakin on pari erilaista tekeillä. 

Alkaa hiukan tuo taannoinen käsityöähky helpottaa ja ompelut sun muut taas innostaa.  

Joten ehkä saan piakkoin teille esiteltyä jotain ommeltuakin :)

Ja jos noin muuten kuulumisia kerron niin voin ainakin sanoa että tässä talossa alkaa olla flunssakiintiö täynnä, viimeiset pari kuukautta ollaan muutamaa tervettä päivää lukuunottamatta oltu erilaisissa flunssissa. Huh! Ja perheen ensimmäinen korvatulehdus selätettiin menneellä viikolla. 

Oli pikkumies aika kipeänä mut onneksi on nyt ohi.

Että ei kiitos sairasteluja nyt hetkeen tänne toivoo tämä äiti sormet ja varpaat ristissä.

Toivottavasti muut on välttyneet tai edes päässeet vähemmällä siarastelujen suhteen.

Hyvää runeberginpäivää!

Runebergintortut

200g voita tai margariinia

1,5dl sokeria

2 kananmunaa

2dl vehnäjauhoja

1,5dl mantelijauhetta

1dl korppujauhoja

1tl piparkakkumaustetta

1tl kardemummaa

1tl leivinjauhetta

1-2tippaa karvasmanteliöljyä

Koristeluun: vadelmamarmeladia ja tomusokeria ja vettä/mehutiivistettä.

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita keskenään eri kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe, hienonnetut mantelit/mantelijauhe,

korppujauhot, piparkakkumauste ja kardemumma. Lisää ne taikinaan.

Lusikoi taikina pellin päälle muffinssivuokiin.

Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla n. 10-15 min.

Laita jäähtyneiden torttujen päälle lusikallinen vadelmahilloa.

Valmista kuorrutus sekoittamalla tomusokeri ja vesi.

Laita seos pieneen muovipussiin, leikkaa pussin kulmaan reikä ja

pursota kuorrutusta renkaaksi hillon ympärille.

Tässäpä mun käyttämä erittäin helppo runebergintorttuohje. Annoksesta tulee parikymmentä pientä muffinsivuokiin tehtyä leivosta tai kymmenisen kappaletta korkeampia viralliseen muottiin tehtyä leivosta.

Herkkuhetkiä!

Tammikuussa...

 Vietin yhtäkkiä spontaanisti blogilomaa... 

Alkupuoli meni ihan itsestään ja puolivälin tienoilla päätin pitää lopunkin kuukautta blogin hiljaisena.

Nyt saattekin pienen koosteen alkuvuodestamme.

Vuosi alkoi meillä miestä/isää juhlien sillä hänen syntymäpäivänsä ajoittuu ensimmäiselle viikolle.

 Askartelimme Ellin kanssa isille hienon hirvi-kortin ja pikkuneiti koristeli isälleen leipomani kakun. Elli olikin hurjan tohkeissaan isän syntymäpäivästä. Niin tohkeissaan että tirautti itkun synttäriaamuna kun isän piti mennä töihin eikä juhlinta voinut alkaa heti aamutuimaan. Työpäivän päätyttyä kahvittelimme perheen kesken ja syntymäpäiväiltana kävimme mieheni kanssa kaksistaan elokuvissa, viime kerrasta olikin aikaa!

Olemme leikkineet, leikkineet ja leikkineet... Muun muassa potilasta. Alakuvassa hämmästyttävän hyväntuuliselta näyttävä potilas potee jotakin ikävää sairautta sairaalasängyssään. Eväitä ja viihdykettäkin hänellä näyttää olevan runsain mitoin vierellään :D

Ja jollei neiti ole itse ollut potilaana on hän puolestaan hoitanut pieniä nukkepotilaita. Meidän neiti vois muuten listata erilaisia ja hauskoja nimiehdotuksia jos joku on lapselleen nimeä vailla. Hänen nukkelapsensa kun ovat nimiltään: Prilla, Tilli, Tintti ja Riesa :D

Leikkien ohella ollaan piirrelty paljon. Ja pikkumies tehnyt kynällään jotain muutakin kuin vain piirtänyt, huoh! Jatkuvasti meinaa mennä kynät suuhun...

Tuhottiin piparkakkutalokin siellä nuutinpäivän tienoilla. Talo tais jäädä joulun alla esittelemättäkin. Koitin tehdä unelmieni mansardikattoisen talon, mutta aika vinksahtanut ja vetoinen tölli siitä tuli. Mahtaisko käydä oikeastikin noin jos joskus löytäisi sen unelmiensa sielukkaan vanhan talon niin oiskin sitten vetoisa ja suunnilleen satais sisään... Noh, hauskan huvikumpumainen töllihän tuosta tuli ja ensi jouluna koetetaan uudestaan mitä silloin saadaan aikaan.

Lasten piirtelyjen ohella olen itsekin hiukan piirrellyt. Loppukesästä asti keskeneräisenä ollut lipastoprojekti aiheuttaa päänvaivaa. Tykkään tuosta vanhasta lipastosta kovasti enkä osaa päättää millaiseksi sen maalaisin. Lipasto siis odottelee pohjamaaleissaan päätöstäni. Päätöksentekoa selkiyttämään piirtelin varteenotettavia vaihtoehtoja paperille... Mutta enpä siltikään ole osannut vielä päättää.

 Piirtelinpä hassun kuvasen noista lapsukaisistakin... Mun hömelöt siinä yllättävän omannäköisinä :D

Elli on harrastanut viimeaikoina itsepukemista ja kulkenut kotosalla ties missä vaateyhdistelmissä. Parhaimmillaan olen yllättänyt hänet pukeutuneena kuuteen mekkoon, todellista kerrospukeutumista!

Rakastan näitä perhepiirroksia. Suloisuuden lisäksi ne kertovat niin paljon. Vielä hetki sitten kuvissa oli keskellä valtava äitiä kuvastava hahmo ja muut perheenjäsenet siinä ympärillä. Viimeaikoina neiti on jakanut perheen kahdeksi pariksi, itsensä isän kanssa ja äidin ja Laurin toiseen reunaan. Hänellä on meneillään isä-kausi. Isin tyttö <3 Haluaa kasvaa isoksi, koska omien sanojensa mukaan: "Nyt olen isin tytär mutta kun kasvan aikuiseksi niin minusta tulee isin vaimo ja sinä saat äiti jäädä meidän lapseksi jos haluat."

Ollaan pulkkailtu ja olen itsekin nauttinut lumesta/talvesta/lumileikeistä ensimmäistä kertaa vuosiin. Viimeksi olen talvesta nauttinut varmaan omassa lapsuudessani ja silloinkin varsin hetkittäin sillä en ole ikinä tainnut olla talvi-ihmisiä. Tosin en ole kesäihminenkään vaan välivuodenajat ovat minusta miellyttävimpiä.

 Ollaan syöty ainakin vähän terveellisemmin. Koitan saada aikaiseksi pienen muutoksen parempaan, en laihdutus- tai kuntokuuria vaan tosiaan pienen pysyvän elämänmuutoksen parempaan suuntaan.

Ollaan uhmailtu. Tai siis pienin perheenjäsen on uhmaillut koko perheen edestä. Noh, olihan se jo odotettavissa. Näihin aikoihin tuo isosikokin aikoinaan aloitti.

Ja lisää kiukku-kuvaa...

Pieni oman tiensä taapertaja tuo poika on ja hakeutuu usein touhuamaan itsekseen. Kiipesi möllöttämään sen pohjamaalatun lipaston päälle. Eikö ole muuten ihastuttava tuo lelurojunurkkaus!? Meillä on aina joku nurkka kotona sellanen hävityksenkauhistus että... Hui!

Ollaan flunssailun ja väsymyksen keskellä iloittu, milloin mistäkin, nautittu pienistä asioista arjessa...

 Lapset osaavat niin ihanan aidosti ihmetellä, nauttia ja iloita, tottakai myös kiukutella, harmistua ja surra.

Alla olevassa kuvassa Elli iloitsee tammikuun ainoasta käsityöstäni. Poden parhaillaan jonkinlaista käsityöähkyä eikä minkään aloittaminen innosta. Jotain mun on kuitenkin aina pakko saada tehdä, en osaa olla kokonaan tekemättä mitään, en tiedä mitä tekisin illalla telkkaria katsoessani jos en virkkaisi. Joten käsityöähkynkin aikana on koukulla koko ajan jotain. Nyt oli tuo kuukauden aikaa vienyt apina jonka Elli nimesi jo työn keskivaiheilla isoisäksi. Vääntelin apinalle sitten rautalangasta silmälasitkin jotta se olis jotenkin isoisämäisempi :D

 

Kirppiksilläkin on tullut piipahdettua. Alimmassa kuvassa näkyvä puhelin on yksi löydöistäni. Hetken piti lapsille selittää että se on puhelin ennenkuin hoksasivat mitä tuolla voi tehdä/leikkiä... Hassua miten ajat muuttuvat niin nopeaan että tuollainen lankapuhelin tuntuu melkein kuin muinaishistorialta nykyään :D

Siinäpäs oli jonkinlainen kuvakatsaus meidän tammikuusta. 

Mitenkäs muilla on vuosi lähtenyt käyntiin?

Ihanaa Joulua kaikille!

Taas kosketti ruutua ikkunan
tuttu jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.

Se on vanha ihme ja kuitenkin
se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin
taas tallin ja seimivuoteen.

Toivon teille kaikille ihanaa Joulua <3